Birgitta Sandberg & Leila Hurmerinta
Viime vuosien aikana olemme haastatelleet Tampereella eri työpaikkojen (Sammon koulu, Kalevan Prisma-keskus ja Kaupin kampuksen alue) henkilöitä heidän näkemyksistään raitiotien vaikutuksesta arkiliikkumiseen.
Sammon koululla ja Kalevan Prisma-keskuksessa teimme haastattelut raitiotien rakentamisvaiheessa syksyllä 2019. Raitiotie ei tässä vaiheessa herättänyt haastatelluissa erityisiä tunteita. Pääsääntöisesti mieliala oli, että ”voisihan sitä käyttääkin, jos on asioita hoidettavana ratikan toiminta-alueella”. Uuden raitiotien alun rajallinen reittien määrä koettiin kuitenkin ongelmalliseksi.
Useat haastateltavat näkivät, että katujen myllerrys rakentamisvaiheessa vaikeutti työmatkaliikkumista. Eräs haastateltava kuvasi tilannetta seuraavasti: ”Työmaa on ollut kamala. Välillä. Sillai, että kun ei tiiä, mistä menee. Että jos tänään pääset jostain, niin huomenna et siitä pääse ja siinä voi olla tiessäkin joitain monttuja ja muuta. Välillä nuo tiet on olleet varsin huonossa kunnossa. Vuosi sitten mä kaaduin kaks kertaa pyörällä…” Tämä osoittaa, että kun uudet kestävämmät kulkutavat vaativat infrastruktuurin myllerrystä, voivat ne rakentamisvaiheessa estää muita kestäviä kulkutapoja.
Kaupin kampuksen työntekijöitä haastattelimme marraskuussa 2021, kun raitiovaunuliikenne oli ollut käynnissä kolme kuukautta. Haastatteluissa raitiovaunuihin suhtauduttiin hyvin positiivisesti. Niitä säännöllisesti käyttävät kokivat ne nopeina ja siisteinä. Raitiovaunujen tilavuutta ja siisteyttä pidettiin korona-aikana tärkeinä. Muutamat haastateltavat totesivat myös, että vaikka olivat aiemmin suhtautuneet raitiovaunuihin kielteisesti, niiden käyttö ja kaupunkikuvaan tuoma positiivinen vaikutus olivat muuttaneet käsitykset positiivisiksi. Haastateltavat mainitsivat olevansa ylpeitä siitä, että ehkä koko Euroopan, mutta ainakin Suomen, upeimmat raitiovaunut ajavat Tampereella: ”Musta se on hirveen hieno, ja se on näppärä. Ja kun se on uus, niin se on jotenkin semmosta ylellistä…” Aika näyttää, millaisiksi mielikuvat vakiintuvat kuherruskuukausien jälkeen.
Siirtyminen bussin käytöstä raitiovaunun käyttöön vaikutti hieman lisäävän etenkin työmatkan kodinpuoleisen osan kävelymatkaa. Vaikka raitiovaunu palvelee työpaikan lähellä, sen reitit eivät vielä ulotu kotiovelle. Raitiovaunu siis useimmiten edellyttää arkiliikkumisen määrän lisäämistä toisessa päässä ollakseen todellinen vaihtoehto. Tämä voidaan nähdä STYLE-hengen mukaisena tavoitteena. Toisaalta soraääniä herätti raitiovaunujen aiheuttama bussiliikenteen vuorojen ja reittien karsinta, mikä mutkisti ja pidensi joidenkin työmatkoja huomattavasti. Raitiovaunun ja arkiliikkumisen yhteyksiä onkin tarvetta analysoida tarkemmin. STYLE-hanke tulee kantamaan kortensa tähän kekoon vuoden 2022 aikana.
Birgitta Sandberg & Leila Hurmerinta
Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto
Kuva: Laura Vanzo, Visit Tampere.