Henna Leino, Leila Hurmerinta, Birgitta Sandberg, Sami Kokko, Jari Lyytimäki, Petri Tapio & Tommi Vasankari
Fyysistä aktiivisuutta ja liikunnallista elämäntapaa koskeva keskustelu on monesti hyvin yksilökeskeistä. Tämä on perusteltua, jotta kukin voi suhteuttaa esimerkiksi liikkumissuosituksia konkreettisesti omiin liikkumistottumuksiinsa. Liikkumista koskeviin mahdollisuuksiin ja valintoihin vaikuttaa kuitenkin aina myös yksilöä ympäröivä yhteisö ja olosuhteet. WHO:n suosituksessa korostetaan, että fyysistä aktiivisuutta tulisi edistää siten, että kaikilla on mahdollisuudet säännölliseen liikuntaan niin yksilöinä, perheinä kuin yhteisöinä. Liikkumista motivoivia ja estäviä tekijöitä on tutkittu laajasti, mutta perheen vaikutus erityisesti aikuisten liikkumiseen on jäänyt katveeseen. Halusimme näin ollen selvittää, miten perheyhteisö vaikuttaa aikuisten vapaa-ajan liikkumiseen.
Tutkimushaastatteluiden perusteella löysimme perheen aikuisilta kahdenlaisia motivaatiotekijöitä: eskapistisia ja integroivia, eli sellaisia, jotka tavoittelevat arjesta irtautumista ja sellaisia, jotka linkittyvät kiinteästi jokapäiväisen arjen pyörittämiseen. Näiden myötä perheen aikuisten vapaa-ajan liikkumisessa ilmeni neljää erilaista toimintamallia: eskapismi yksin (liikkuminen yksin), eskapismi yhdessä muiden kanssa (esim. liikkuminen yhdessä ystävän tai pelikaverin kanssa), integroiva eskapismi (perheenjäsenten liikkuminen yhdessä ja erikseen, arjen toimintoja ja arjesta irtautumista yhdistellen) ja integraatio (perheenjäsenten yhteinen liikkuminen).
Liikkuminen itsessään oli toki myös motivaatiotekijä, mutta kun tarkastellaan liikkumisen valintoja nimenomaan osana perheyhteisöä, nousi keskeisesti esiin liikkuminen perheen hyvinvoinnin rakentajana. Yksilön eskapismi koettiin tarpeelliseksi, koska se tuki omaa hyvinvointia ja sitä kautta heijastui myös perheen hyvinvointiin. Integroiva eskapismi oli tyypillistä erityisesti perheissä, joissa oli pieniä lapsia tai lapsilla harrastuksia – tällöin vanhempi etsi arjesta irtautumisen hetkiä liikkumisen merkeissä joko yhdessä lasten kanssa tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi lasten harrastuksen aikana. Vahvin yhdessäolon muoto oli integraatio, jolloin perheenjäsenet liikkuivat yhdessä esimerkiksi pyöräillen, retkeillen tai pihapelejä pelaten tai vaikka lumitöitä tehden. Tähän liittyi usein epäitsekkäitä motiiveja, kuten uimataidon, retkeilytaitojen tai liikkuvan elämäntavan opettaminen lapsille.
Liikkumisen palapeli voi tuntua haastavalta erityisesti pikkulapsiperheissä, mutta tutkimuksemme perusteella voidaan kiteyttää, että liikkumisen mahdollistaminen perheenjäsenille niin yhdessä kuin erikseen heijastuu koko perheen hyvinvointiin. On tärkeää, että molemmilla vanhemmilla on yhtäläiset mahdollisuudet vapaa-ajan liikkumiseen, vaikka varsinainen liikkumisen määrä lopulta olisikin eri. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että epäitsekkäät motiivit saavat monia toimimaan ja liikkumaan paremmin kuin itsekkäät motiivit – joidenkin on helpompi motivoitua liikkumaan, jos toiminta on hyödyllistä myös lapselle tai puolisolle.
Kun mietitään julkisia tai yksityisiä palveluja tai toimia liikkumisen edistämiseksi, palaset loksahtavat helpommin kohdalleen, jos pystytään tarjoamaan lapsille ja aikuisille yhtäaikaisesti samassa paikassa – joko yhdessä tai erikseen – sellaisia liikuntamuotoja tai -mahdollisuuksia, jotka kaikki perheenjäsenet kokevat mielekkäiksi. Hyvinä esimerkkeinä toimivat esimerkiksi ulkokuntosalit lasten leikkipaikkojen yhteydessä, lapsi–vanhempi-liikuntavuorot tai luontopolut, joissa riittää kaikille katsottavaa ja koettavaa. Uusille innovatiivisille ideoille ja toteutuksille on kuitenkin vielä tarvetta.
Henna Leino
Tutkijatohtori, Turun kauppakorkeakoulu / Turun ihmistieteiden tutkijakollegium (TIAS), Turun yliopisto
Leila Hurmerinta
Erikoistutkija, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto
Birgitta Sandberg
Yliopistotutkija, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto
Sami Kokko
Apulaisprofessori, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
Jari Lyytimäki
Johtava tutkija, dosentti, Suomen ympäristökeskus Syke
Petri Tapio
Professori, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Tommi Vasankari
Johtaja, UKK-Instituutti / Professori, Tampereen yliopisto
Blogiteksti perustuu Tampereella ja Turussa tehtyihin, liikkumistottumuksia koskeviin haastatteluihin (89 kpl) ja tieteelliseen julkaisuun:
Leino, H. M., Hurmerinta, L., Sandberg, B., Kokko, S., Lyytimäki, J., Tapio, P., and Vasankari, T. (2023) Escapism or Integration? Family Constellations Reflecting on the Leisure-Time Physical Activity of Adults, Leisure Sciences, https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/01490400.2023.2272633
Kuvituskuva: Pixabay