Jari Lyytimäki:
Koronakevät herätti suomalaiset huomaamaan sen, miten helppo lähiluonnon mahdollisuuksille on sokeutua. Turrumme helposti arkiseen ympäristöömme ja haikailemme irtautumista kaukomaan lomakohteeseen, etäiseen kansallispuistoon tai edes kaupunkikeskustan teatteriin, ravintolaan tai urheilutapahtumaan.
Koronarajoitukset pakottivat meidät etsimään hyvinvointia oman kodin sisältä. Ja kun seinät alkoivat kaatua päälle ja suoratoistopalvelut kyllästyttävät, monet lähtivät ulkoilemaan lähiluontoon. Luonnossa liikkumisen terveyshyödyistä on jo paljon tietoa. Tiedämme, että varsinkin pienten lasten altistuminen luonnon monipuoliselle mikrobistolle on tärkeää kehon immuunipuolustusjärjestelmän normaalille kehittymiselle. Tiedämme, että oleilu metsässä alentaa verenpainetta, sydämen sykettä ja stressihormonien eritystä. Luonnossa mieliala kohenee tutkitusti. Luonto tuottaa iloa.
Liikunnallinen elämäntapa kestävän kasvun aikaansaajana (STYLE) -hanke tutkii kestävän kasvun edellytyksiä arkiliikunnan edistämisen keinoin. Hankkeen tuore tutkimus osoitti, että kaikkia aisteja hyödyntävä luonnossa liikkuminen antaa parhaat eväät koetun hyvinvoinnin kohentumiseen. Hyvä luontokokemus on kehollinen ja moniaistinen. Lähiluontosokeuden lisäksi kannattaa siis päästä eroon luontokuuroudesta, tuoksuttomuudesta ja tunnottomuudesta.
Tiedämme hyödyt, mutta emme välttämättä aidosti tiedosta niitä ja toimi tietoperustaisesti. Pahimmillaan tieto lisää tuskaa, kun arjen rutiinit vievät voimat eikä luontoon lähteminen kerta kaikkiaan innosta. Tämän takia esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelussa on tärkeää suunnitella ympäristöt niin, että ihmisille luodaan rutiininomaisia arkiliikkumisen mahdollisuuksia kävellä tai pyöräillä päivittäin kouluun, töihin, kauppaan ja harrastuksiin miellyttävän luontoalueen läpi.
Suomessa on erityisen hyvät mahdollisuudet arkiluonnon hyödyntämiseen. Juuri päivitetyn kaupunki-maaseutu -luokituksen mukaan 72 prosenttia suomalaisista asuu kaupunkimaisilla alueilla, mutta maamme pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua. Isoimmatkin kaupunkimme ovat kansainvälisesti vertaillen pieniä, eikä puistoon, metsään tai vesistön äärelle yleensä ole kohtuuton matka. Näitä mahdollisuuksia ei pidä hukata liian kapeasti taloudellisia mittareita tuijottavaan ja lähiluontosokeaan kaupunkien tiivistämiseen, vaan silmät, korvat ja nenä kannattaa avata luonnon monimuotoisuudelle niin pitkän aikavälin suunnittelussa kuin omassa arkipäivässä.
Nyt kannattaa siis suunnata lähiluontoon liikkumaan. Ideoita luonnossa liikkumiseen tarjoaa STYLE-hankkeen Suomen ympäristökeskuksen kanssa toteuttama tuore Luontoreseptivihko liikkumiseen -julkaisu. Klikkaa reseptivihkoon ja ota viisi lähiluonnossa liikkumiseen kannustavaa reseptiä käyttöön!
Jari Lyytimäki
STYLE-hankkeen tutkija, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
– – –
Blogi-teksti on alunperin julkaistu Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen verkkosivuilla.
