Rutiinien merkitys korostuu epävarmoissa olosuhteissa, sillä ne tuovat turvaa ja auttavat arjen hallinnassa. Korona mullisti arjen rutiinimme hetkessä – ja näitä poikkeusoloja on jo kestänyt yli vuoden. Poikkeusajan rutiinit alkavat jo tuntua tutuilta ja ne sujuvat lähes automaattisesti.
Style-hanke on tarjonnut meille ainutkertaisen mahdollisuuden tutkia arjen liikkumisen muuttumista koronan vyöryessä päälle. Haastattelu-, päiväkirja- ja liikemittariaineistomme osoittavat, että ihmiset kykenivät hyvin nopeasti muuttamaan arkisia rutiinejaan, kun tähän on hyvä syy ja/tai pakko. Ihmisillä on kuitenkin taipumus palata vanhoihin rutiineihin, kun tilanne alkaa taas normalisoitua. Näin käy etenkin tilanteessa, jossa niistä ei ole luovuttu oma-aloitteisesti ja niitä on poikkeuksellisissa olosuhteissa nostalgisesti kaivattu.
Liikkumisrajoitukset voivat johtaa myös pysyviin rutiinimuutoksiin. Vanhoja rutiineja ei ehkä jaksa juurruttaa uudelleen, sillä se voi vaatia liikaa voimavaroja ja tahdonvoimaa uudessa arjessa. Entä jos ihmiset eivät palaakaan kuntosaleihin tai julkisen liikenteen käyttäjiksi pandemian jälkeen? Miten voimme tukea paluuta vanhoihin hyviin rutiineihin?
Parhaassa tapauksessa rutiinimuutokset saavat ihmiset kyseenalaistamaan totuttuja ja turvallisia toimintamallejaan ja löytämään aivan uudenlaisia tapoja toimia. Esimerkiksi etäkokouksissa, kameran ollessa suljettuna, on monessa etätyöpisteessä käynnissä taukojumppa. Tämä tapa saattaa jatkua pandemian jälkeenkin. Rutiinien muutos ei siis ole välttämättä huono asia, ja meidän olisi syytä varautua nyt syntyvien hyvien rutiinien tukemiseen jatkossakin.
Birgitta Sandberg, Leila Hurmerinta & Peter Zettinig
Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto
Kirjoitus perustuu Aamulehdessä 2.4.2021 julkaistuun mielipidekirjoitukseen ”Liikkumisrajoituksilla on pitkäaikainen vaikutus arjen rutiineihin”.
– –
Kuvituskuva: Kari Shea, Unsplash