Tutkijamme ovat tehneet arkiliikkumisen esteitä ja motiiveja käsitteleviä haastatteluja Tampereella Sammon koulun ja Kalevan Prisma-keskuksen työntekijöiden keskuudessa. Haastattelut liittyvät STYLE-hankkeen kaupunki-interventioihin, joita toteutetaan Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä.
Tampereen interventio kohdistuu raitiotien rakentamisen aiheuttamiin arkiliikkumisen muutoksiin. Nyt tehdyissä haastatteluissa keskityttiin kartoittamaan ja ymmärtämään kokonaisliikkumisen kenttää, johon työmatkojen kulkutavat olennaisesti nivoutuvat. Sammon koulun ja Kalevan Prisma-keskuksen työntekijät valikoituivat tutkimuskohteiksi, koska molemmat työpaikat sijaitsevat tulevan raitiotien varrella ja koska niissä on panostettu liikkumisen tukemiseen ja liikkumismyönteisen ilmapiirin kehittämiseen.
Arjen hyötyliikunnan ja työpäivän aikana saadun liikkumisen merkitys korostui haastatteluissa. Näiden tekeminen näkyväksi koettiin tärkeäksi. Haastatellut etsivät työpäivän jälkeisestä liikkumisesta usein vastapainoa työpäivän kokemuksiin: Hektinen ja meluisa työpäivä lisäsi halua liikkua rauhassa luonnon keskellä. Liikkumisesta haettiin myös mahdollisuutta keskittyä vain omaan itseen, jos työpäivä oli täyttynyt muiden tarpeisiin vastaamisesta.
Eri liikkumisen tavat herättivät haastatteluissa kirjavia tunteita. Suurimpia kielteisiä tunteita herättivät maastohiihto, golf, sähköpotkulaudat, avantouinti ja siivous. Tunteet kumpusivat esimerkiksi lapsuuden kokemuksista: Koulujen hiihtokilpailut mainittiin monesti syynä siihen, miksei aikuisena enää ole maastohiihto houkutellut. Liikkumislajin imagon ja oman identiteetin välinen suhde näytti heijastuvan etenkin golf-keskusteluun (”golf ei ole yhtään mun juttu”, ”golf olisi hieno harrastus, kunhan olen edennyt urallani”). Terveysseikat olivat usein taustalla sähköpotkulautoja ja avantouintia koskevissa tunneilmauksissa. Siivoukseen taas yhdistyi usein sosiaalinen paine (”on pakko siivota”). Näistä siivous herätti kuitenkin eniten myös positiivisia tunteita, jotka näyttivät monesti liittyvän persoonallisuustyyppiin (”minulle on tärkeää, että koti on järjestyksessä”).
Työmatkan kulkumuotoa valittaessa ajalla oli tärkeä rooli. Kiire ja lasten harrasteaikataulut vaikuttivat haastateltavien oman auton käyttöä koskeviin päätöksiin. Vuorotyössä käyvillä työpäivän ajoittuminen aamuvarhaiseen tai iltamyöhäiseen vaikeutti julkisen liikenteen käyttöä ja pimeällä liikkumista pyöräillen tai kävellen ei koettu turvalliseksi. Vaikka halua aktiivisemman kulkutavan valintaan olisikin ollut, olosuhteet saivat kulkemaan henkilöautolla lyhyitäkin matkoja.
Monipuolisen haastatteluaineiston tarkempi analysointi tapahtuu keväällä 2020. Analysointi tehdään poikkitieteellisesti, STYLE-hankkeen tutkimusteemoja (aktiiviset kulkutavat, terveyden edistäminen, elämäntapamuutokset, kaupunkirakenne ja liiketoimintamahdollisuudet) hyödyntäen. Tuloksia käytetään hyväksi, kun pyritään muuttamaan arkiliikunnan käytänteitä liikennesuunnittelun, uusien palveluiden ja infrastruktuurin tuella.
Birgitta Sandberg ja Leila Hurmerinta
Turun kauppakorkeakoulu
Kuvituskuva: Laura Vanzo, lähde: Visit Tampere