Linda Karjalainen ja Jari Lyytimäki
Autottomien kotitalouksien roolia tulisi korostaa strategisessa kaupunkisuunnittelussa entisestään. Kaupunkiympäristö voi mahdollistaa autotonta elämäntapaa, mutta toisaalta myös luoda autoilusta riippuvaista liikkumista.
”Going carless in different urban fabrics: Socio-demographics of household car ownership’’ -tutkimuksessa analysoitiin kaupunkialueiden autonomistajuutta yhdistämällä ensimmäistä kertaa fyysisen kaupunkirakenteen elementit sosio-demografisten muuttujien kanssa. Tutkimus tuo myös esiin niiden tilastollisen merkitsevyyden suhteessa toisiinsa. Lisäksi tutkimuksessa nostetaan esiin autottomuuden eri muotoja, ja korostetaan ihmisen elinkaaren aikana tapahtuvia muutoksia asuinalueissa sekä autollisuudessa. Hyvin toimivalla kestävän liikenteen alueella autottomuus voi olla tärkeä osa ihmisten hyvinvointia, kun taas autoriippuvaisessa kaupunkiympäristössä autottomuus lisää herkästi kotitalouksien haavoittuvaisuutta.
Kaupunkirakenne, kotitalouden koko ja varallisuus linkittyvät auton omistamiseen
Tutkimuksessa tunnistettiin kolme keskeistä rakennetun kaupunkiympäristön piirrettä, jotka lisäävät kotitalouden todennäköisyyttä autollisuuteen: kasvava etäisyys keskustasta ja vähentyvä väestötiheys, kasvava omakotitalojen osuus ja vähentyvä kerrostalojen osuus, sekä vähentyvä talotyyppien monimuotoisuus. Tutkimuksessa myös varmentui se, että autottomat kotitaloudet sijaitsevat todennäköisimmin kaupunkialueen kävely- ja joukkoliikennekudoksissa, jotka tarjoavat autottomillekin helposti saavutettavat palvelut.
Auton omistajuutta ja autottomuuden jakautumista erilaisilla kaupunkialueilla ja erilaisissa sosio-demografisissa ryhmissä on aiemmin tutkittu varsin vähän. Tässä tutkimuksessa autonomistajuutta ja autottomuutta tarkasteltiin koko Helsingin metropolialueella kolmen toisistaan poikkeavan kaupunkikudoksen välillä (käveltävä kudos, joukkoliikenteen käyttöön nojautuva kudos, sekä autoilua edellyttävä kudos), ja keskeisten kaupunkirakenteen ominaisuuksien kautta. Lisäksi tarkasteltiin auton omistamiseen ja autottomuuteen kytkeytyviä kotitalouksien sosio-demografisia ominaisuuksia. Tutkimuksessa selvitettiin millaisille alueille autottomat, yhden auton ja monen auton kotitaloudet keskittyvät. Lisäksi tutkimuksessa valotettiin sitä, millaisia kyseiset kotitaloudet ovat.
Lapsiperheiden sekä eläkeläispariskuntien havaittiin omistavan suurimmalla todennäköisyydellä henkilöauton. Perheet omistivat usein useamman kuin yhden auton. Autottomissa kotitalouksissa asui tyypillisimmin iäkkäämpiä eläkeläisnaisia, alemman koulutustason omaavia sinkkuja ja pariskuntia, korkeamman koulutustason omaavia sinkkuja ja pariskuntia, sekä opiskelijoita. Autottomat kotitaloudet olivat kooltaan sekä varallisuudeltaan pääosin pienempiä kuin autolliset kotitaloudet. Lisäksi autottomissa kotitalouksissa korostuivat korkeampi ikä, naisten suurempi suhteellinen osuus, sekä ajokorttien alhaisempi omistajuus autollisiin kotitalouksiin verrattuna. Autottomista kotitalouksista korkeamman koulutustason omaavat sinkut ja pariskunnat erottuvat muista ryhmistä selkeästi. Näistä kotitalouksista suurimmassa osassa on ajokortin haltija ja lisäksi varallisuutta asua keskeisimmillä ja saavutettavimmilla alueilla. Muiden ryhmien osalta ajokortittomuus on yleisempää.
Miten autotonta elämäntapaa voidaan edistää?
Autottomuutta tutkittaessa on tärkeää huomioida autottomuuden kaksijakoisuus – se on joko itse valittu elämäntapa tai pakon sanelema elämän rasite. Osa autottomista kotitalouksista asui kaupungin autokudoksen alueella, missä autoton elämäntapa on vaikeaa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat iäkkäät eläkeläisnaiset. Muun muassa opiskelijoille tuettu opiskelija-asuminen taas mahdollistaa vähävaraisenakin asumisen hyvin saavutettavilla ja keskeisillä alueilla.
Kasvavassa kaupungissa on kehitettävä kestävien liikennemuotojen käyttöä tukevaa tiivistä, saavutettavaa, mutta samalla vehreän viihtyisää ja palveluiltaan monipuolista kaupunkirakennetta. Samalla tulee huomioida haluttujen ja keskeisten alueiden asumiskustannusten kehitys. Sujuvasta autottomasta elämäntavasta ei saa tulla vain vauraan väestönosan luksusta.
Linda Karjalainen ja Jari Lyytimäki
Suomen ympäristökeskus
Blogi perustuu artikkeliin: Karjalainen, L. E., Tiitu, M., Lyytimäki J., Helminen, V., Tapio, P., Tuominen, A., Vasankari, T., Lehtimäki J., Paloniemi, R. Going carless in different urban fabrics: Socio-demographics of household car ownership. Transportation. https://doi.org/10.1007/s11116-021-10239-8.
Kuvituskuva: Baana. Kuva: Veikko Somerpuro, Helsingin kaupungin mediapankki.